Minä itse. Olen v. 1967 syntynyt ikinuori naisihminen ja asustelen ihanan perheeni kanssa Vesilahden kauniissa maalais-maisemissa. Koko ikäni olen rakastanut eläimiä ja ensimmäisen lemmikkini sain 7-vuotiaana. Mikko-kissa eli perheessämme 23 -vuotiaaksi ja hän oli herra ja hidalgo loppuun asti. Hevostytöksi aloin 11-vuotiaana ja hevosista tulikin myöhemmin ensimmäinen ammattini. Omaa hevosta pidin muutaman vuoden, mutta olosuhteiden pakosta, minun oli luovuttava siitä. Ensimmäinen koirani oli australiankarjakoira ”Körmy”. Hän olikin haasteellinen tapaus, koska hän kuuroutui vanhemmiten kokonaan. Todennäköisesti Körmy oli ”kuulovammainen” koko elämänsä, mutta vanhemmiten tuli sitten täysin kuuroksi. Körmyn mahtavasta luonteesta sain nauttia 13 vuotta ja niihin vuosiin mahtuu monta onnenhetkeä, mutta myös paljon lääkäri käyntejä. Körmy olikin ensimmäinen koiristani jonka kanssa tutustuin koirahierontaan.
Nykyään minulla on kolme australianterrieri poikaa; Retu, Raid ja Vertti. Käymme joskus näyttelyissä ja harrastamme ahkerasti agilitya.		Kuva: Senja Ylä-Jarkko Vasemmalta Retu, minä, Raid ja Vertti

Retun kanssa olemmekin jo siirtyneet kolmosiin, mutta Raid on vielä kakkosissa. Raid onkin siirtynyt tyttäreni ohjaukseen ja heidän yhteisyönsä kehittyy koko ajan lisää. Vertin kanssa on aloitettu tänä kesänä tutustuminen agilityn saloihin ja toivomme jonakin päivänä pääsevämme myös tämän ikiliikkujan kanssa kilparadoille.

Olen harrastanut koiramaailmassa muutakin kuin agilitya. Körmyn kanssa treenasimme hakua, tokoa ja tottiskin tuli tutuksi. Jälkeäkin kokeilimme, mutta se ei soveltunut meille. Körmyn loukattua selkänsä, jouduimme luopumaan haaveista hakukisoihin menosta ja tokokisaaminenkin piti lopettaa, kun Körmy ei enää kuullut käskyjä. Pikku–aussieni kanssa olemme harjoitelleet Tampereen Seudun Etsintäkoirissa, mutta aika loppui perheenemännältä kesken, eikä myöhäisiltojen treenaaminen onnistunut pikkulasten mukana ollessa.

Koirien näytellessä tärkeä roolia elämässäni, halusin mahdollisuuden tehdä niiden parissa myös töitä. Kiinnostuin tosissani koirahieronnasta ja hakeuduin Tampereen Urheiluhierojakoulun koirahierojakoulutukseen. Valmistuin koirahierojaksi 4.7.2010. Koulutus alkoi elokuussa -09 ja siihen kuului 500 opintotuntia, joista 100 tuntia tehtiin asiakkaiden luona hierontakäynteinä. Koulussa saimme hyvin laajan kuvan erilaisista koiraharrastuksista, mm. Riitta Kempen valjakkokoirat tulivat tutuiksi. Opiskelimme koiran lihaksistoa, luustoa ja saimme tietoa erilaisista sairauksista erittäin kattavasti. Suunnittelimme myös erilaisten liikuntaelinsairauksien vaatimia kuntoutushoitoja. Mukanamme opiskelussa toimivat mm. opettajamme Päivi Kilponen, koirafysioterapeutti Kirsi Piispanen, koirahieroja Piipa Takala ja eläinlääkäri Anna Chrons. Koko oppimateriaalin omaksuminen testattiin kolmella suuremmalla kirjallisella ja käytännöntyön kokeella. Emme siis lainkaan menneet asioita pintapuolisesti =) ! Vuosi oli erittäin antoisa ja siitä on hyvä jatkaa ja kehittää lisää itseään. Nyt voisi varmaankin lainata Aki Sirkesalon laulua kiteyttämään koiraharrastukseni syvyyttä:

” Koiramaailmaan tutustuminen on ensin ottanut pikkusormeni ja nyt se on vienyt minulta koko käden !”

-Nina-